Tänään ikävä sai pientä helpotusta kun kävimme tervehtimässä Eetua palokuntanuorten leirillä. Leiriläisiä oli kaikkiaan kokoontunut 400 joten meno ja vilske oli melkoinen. Eetu on todella tunteellinen poika ja oli ikävöinyt kovasti. Juoksi jo autolle luoksemme ja itkuhan siinä pääsi kaikilta. Reippaasti Eetu sitten lähti meille esittelemään leirin toimintaa.

Saimme myös maistella soppaa ja ruokailun jälkeen reippaat nuoret tiskasivat tiskit. Ulkoinen olemus kaikilla teltan pojilla oli hieman resuinen ja Eetulla naamakin musta kuin palomiehellä konsanaan.

Teltta oli puolijoukkueteltta, joten tilaa hyvin. Teltan ulkopuolelta löytyi mielenkiintoinen mytty läpimärkiä vaatteita (huom! vettä ei ollut satanut pisaraakaan :)) Osa kuulemma oli kastunut leirikasteessa.

Säännöt oli kirjattu opetusteltan seinälle. Leirillä käynti oli hieno kokemus itsellekkin ja huomasimme miten se hyvin opettaa nuorille vastuun ottamista ja huolehtimista itsestään.